Otavamedia muistaa Etuasiakasta

"Lehtemme kestotilaajana olet meille Etuasiakas. Kiitoksena tilauksestasi palkitsemme sinut kirjalahjalla. Pääset valitsemaan kirjasi vaihtuvasta ja monipuolisesta valikoimasta helposti klikkaamalla tästä."

Klikkaan.

"WWW-sivustojemme palvelinalustaa päivitetään parhaillaan. Yritä myöhemmin uudelleen. Pahoittelemme häiriötä."

Stereotyyppinen runoilija

Nicholas Carr on kirjoittanut siitä kuinka Internet muun muassa muovaa aivojamme, muistiamme ja keskittymiskykyämme. Se on saanut elimistössämme aikaan fysiologisia muutoksia, joita emme ehkä itse tule huomanneeksi. Se on muovannut käyttäymistämmekin – television kanavasurffailu on muuttunut saittiselaamiseksi. Uutiset pikemminkin selataan kuin luetaan. Kaikki tapahtuu nopeasti.

Runoilija ja kirjailija Miki Liukkonen on onnistunut luomaan ympärilleen imagon, jonka voi sukkelasti mieltää stereotyyppisen runoilijan imagoksi: nuori tai nuorehko renttu, jonka elämän täyttää alkoholi- ja ihmissuhdeongelmat, syvälliset lausunnot ja mietinnöt uivat punaviinin hajuisissa kirjallisissa salongeissa ja kantakaupunkien olutravintoloissa kuin kotonaan. Stereotyyppinen runoilija on  penttisaarikoskimainen tai artomellerimäinen baskeria käyttävä hahmo – loisteliaalla kirjoittamisellaan he saavat paljon anteeksi ja ymmärrystä selkäänsä. Joku jopa saattaa tulla tokaisseeksi "pojat ovat poikia" katsellessaan stereotyyppisen runoilijan surullisenkauniin hahmon surkeahkoa elämänhallintaa.

Tuollainen käsitys on samalta ajalta kanavasurffailun kanssa. Siinä on kysymys korkeintaan stereotyyppisen runoilijan haamusta, se ei vastaa enää tätä päivää. Nykyajan stereotyyppinen runoilija on oikeastaan samanlainen kuin stereotyyppinen romaanikirjailijakin, tai stereotyyppinen toimistotyöläinen.

Nykyajan stereotyyppinen runoilija asettuu mukavasti työpöytänsä taakse, ottaa oheen mukillisen vihreää teetä tai kupillisen suodatinpussin läpi valunutta Saludoa ja nostaa läppärin kannen ylös, jos se alas oli laskettu. Kirjoitusohjelman käynnistellessä itseään stereotyyppinen runoilija saattaa kaivaa olkalaukustaan muistikirjantapaisen, venytellä sormiaan ja ajatella sellaisia syvällisiä asioita kuten mihin aikaan huomenna täytyy herätä että lapsi ehtii kouluun yhdeksäksi, entä jos huomenna tekisi kaksipäiväistä ruokaa, vaikkapa makaronilaatikkoa, kunpa naapuri hiljentäisi radiota jota soittaa kerrassaan tarpeettoman kovalla volyymilla omassa keittiössään. Kainalotkin haisevat, mutta suihkuun ei jaksaisi mennä.

Hän klikkaa auki käsikirjoitustiedoston, jonka on nimennyt joko jollakin nopeasti päähän tulleella työnimellä tai sitten yksinkertaisesti vain "nimetön 3". Hän selaa pari ensimmäistä sivua/runoa, on niihin jokseenkin tyytyväinen kuten aina, muttei tunne mielihyvää, kulkee hiljalleen eteenpäin kohti tyhjää sivua. Sinne päästyään hän avaa Internet–selaimen, klikkaa Youtuben auki ja alkaa katsoa jotakin musiikkivideota.

Itse olen jäänyt erityisen pahasti koukkuun Kosketuksessa -ohjelmasarjan keikkataltiointeihin. Ne näytettiin aikoinaan Ylen Teema-kanavalla. Yksi jakso kestää keskimäärin viisikymmentä minuuttia eikä minulla ole minkäänlaista ongelmaa tapittaa sitä yhtä kyytiä alusta loppuun. Nicholas Carr oli väärässä. 

Miksi en ostanut alennusmyynneistä suksipakettia

Ensin ajattelin, että nimen pitää olla raflaava mutta kevyt, puhutteleva ja silti helppo. Sen pitäisi ehdottomasti kuvastaa blogia, sen luonnetta. Jos blogilla nyt luonne voi olla. Jotain arkistakin se voisi olla. Haluan arkisemman nimen kuin Neonvalot, siis se vanha blogini jonne olen lähinnä kiukutellut ja viisastellut. On siellä muutama hyväkin kirjoitus, ehkä.

Jostakin pelmahti päähän Oman elämänsä sankari. Siinähän olisi hyvä nimi, eikö? Kirjallisuuteen perehtyneille se tietysti tuo mieleen John Irvingin romaanin, ja kenties senkin että kyseisen blogin kirjoittajan täytyy tuntea jonkin verran kirjallisuutta, hänen siis täytyy olla edes hivenen fiksu ja sivistynyt. Täydellistä, otan sen. Menin Googlen sivuille ja loin tilin, sähköpostiosoitteeksi valitsin oesankari@gmail.com ja perustin Google + -profiilin, kirjauduin Bloggeriin ja...

Sellainen blogiosoite on jo olemassa, varattu. Voihan v***u. Vaikka olin googlannut eikä sen nimistä blogia ollut tullut vastaan. Nyt minulla oli sitten sähköpostiosoite, muttei samannimistä blogiosoitetta. Ahdistavaa. Kaiken pitää mätsätä, ymmärrättekö? No, älkää sitten.

Aloin miettiä uutta nimeä, samoilla reunaehdoilla. Kirjallisuudella oli nyt huono karma, mutta entäpä joku muu alue lähellä sydäntäni. Kuten vaikkapa shakki! Mietin shakkitermistöä, harkitsin ohestalyöntiä, mutta se on niin kummallinen ettei sitä kukaan kuitenkaan muistaisi. Entäpä avauksia, löytyisikö sieltä...

Kuningasgambiitti. Mielettömän hyvä! Lyhyesti: kuningasgambiitti on shakkiavaus, jossa valkean toinen siirto on f4 (kun ensin on siirretty 1. e4 e5). Valkea asettaa kuninkaan ikään kuin uhan alle, esille. Sellaistahan blogin kirjoittaminenkin on, sitä asettaa itsensä framille, kylmän ja kurjan maailman hyökättäväksi. Vaikkei elämä nyt sentään sodankäyntiä ole. Mutta kuningas sentään olen. Oman elämäni kuningas. Lordikin olen (tai "lordi"), mutta se on kokonaan toinen tarina.

Joo, Kuningasgambiitti on hyvä. Mutta mistä sitten kirjoitan? Olen päätoiminen duunari, sivutoiminen kirjailija. Stereotyyppinen runoilija. V*ttumainen marmattaja. Frendi. Politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden harrastaja. Wannabe-muusikko. Leffafriikki ja töllöttelijä. Oikeassaolija. Kaikesta kiinnostunut. Aviomies. Poika, veli. Noin miljoona harrastusta omaava juippi. Pitääkö näistä valita? Okei, valitsen kaikki.

Miksi sitten kirjoitan, miksi uusi blogi? Ehkä tämä kuuluu samaan kategoriaan joka keväisen suksipakettihaikailun kanssa. Miksi en ostanut alennusmyynneistä suksipakettia ensi talvea varten, kun olisi kerrankin halvalla saanut?

Siksi koska vihaat kaikkea kylmää. Koska itsensä ruoskiminen räntäsateessa on suoraan sanottuna perseestä. Koska on aina niin kiva aloittaa joku uusi projekti (ja jättää se nopeasti kesken).

Ehkä tämä blogi saa aikaa siipiensä alle tai ehkä sille käy niin kuin sen jonkun omanelämänsäsankarille – katoaa jopa hakukoneista, mutta on silti jossakin olemassa, varattuna. Jää nähtäväksi.